Slush 2017

Vierailin Slush 2017 tapahtumassa perjantaina 1.12.2017. Tungos oli kova ja nuorehkoja ihmisiä parveili käytävillä. Messuhallin täytti pimeys ja tungos, jossa voimakkaat valokeilat lleikkasivat viiltoja ilmassa leijuvaan savuun. Näistä tulevaisuuden pilvistä kansakunnat yrittävät löytää uusia innovaatioita loputtomaan uusien tuotteiden tarpeeseensa. On ilmeistä, että Sluhshillä on tarkoitus stimuloida neuroverkkoja enemmän.  Kuin toteuttaa liiketoimintaa. Ajatus on verkottuminen ja tietoisuuksien yhdistyminen ja keksiä ajatuspilvistä ja avaruuden aivokaasuista uusia mullistavia toimintoja.

Slushissa oli yksi hyvä tuote. Slush. Se kerää vuosi vuodelta erilaisia delegaatioita ympäri maailman Helsinkiin, tuohon kiistatta pohjoisimpaan eksoottiseen high tech maahan. Siellä jo teknologian esi-isät kehitti kännykkäteknologiaa ja sivisti muuta planeettaa. Pitkä matka on kuljettu suomalaisen sivistyksen turkikista, nuorakeramiikasta,  Euroopan metallurgian huippuosaamisesta, kirjokansista ja damakoiduista rautaesineistä. Välillä myytiin Nokian kumisaappaita ja kännyköitä ja nauratettiin turisteja viinalla ja poronkäristyksella ja koivuhaloilla ja saatiin rahaa. Nykyäänkin koivuhalot oli hyvin näkyvästi Suomi Finland osaston rekvisiitassa. Tietäjät Wäinämöisestä ja Seppä Ilmarisesta ja tervakuninkaista ja luonnonparantajista, viitoitti Virtasen, Nenosen ja monen nöyrän osaajan kautta tien kiistatta yhdeksi edistyksellisemmäksi Teollisuusmaaksi 2000- luvulle.

Sain virikkeeksi uuden Sonyn DSC-HX90V kameran, johon ihastuin heti ensi näppäilemällä. Uutuutena 180 ast kääntyvä näyttö- niin ensi kerran kameramieskin on kuvassa, kuten on ajassa tapana. Kun kaikki tekee kaiken eikä ehdi erikoistua. Kamera hakkaa kaikki kännykkäkamerat. Kuvat on otettu pimeässä.  Ja hommasin WPn lisäosia. Pakko oli laittaa lumisade ja kauheesti kuvia slideriin.

Jossain vaiheessa n 2000-2008 sitten Suomi vaelsi Suuren Tarinan unelmien transsiin ja kaikkea alettiin mitata Tarinalla. Ekologisuutena, kansainvälisyytenä ja vallan vei Tarinan kertojat. Kukaan ei kysellyt faktoja. Plussaa sai kun keksi epäselviä käsitteitä ja sekoitti vanhatkin, niin ettei muut kehdannet tunnustaa ettei tajua. Oli sitten nainen tai mies tai jotain muuta. Nokiakin tarinoitiin alas.  Core business unohtui, parhaat yritykset firmat myytiin ja vain osa jäi. Julkiset rahat panostettiin Tarinaanja sen johdannaisiin, ei todellisiin tuotteisiin. Riitti, että tarinassa oli ekoa, tutkittavaa, innovaatioita- vaikka kierrätettynä vuosikymmenten takaa, kunhan kuulosti hyvältä esitykseltä. 80 % rahasta käytetään tarinaan, 20 % oikeaan tekemiseen.  80  % visioi ja johtaa Suurta Tarinaa, 20 % valaa betonia ja sahaa lautaa vientiin. ”Kun vi(r)allisen mielikuvituksen vastaisten faktojen kertominen on kielletty, ei asioita voi hoitaa enää kuntoon.”

Tästä jutustakin tuli vähän höttöinen tarina. Se on ajassa. Eli olen muodikas.

Suomessa on innovoitu uusia pelimoottoreita. Esimerkiksi Un real on sellainen, muttei suomalainen. Suomalainen pelimoottori oli Notareal. Niitä tarvitaan mm. virtuaalikuviin, simulointiin, CADin tyyppiseen toimintaan ja rahan hankintaan. Asiaa on harrastettu ainakin 30 vuotta. Oli keksitty laittaa kasveja seinään ruukkuihin, mikä oli kivannäköistä. Sellaisia katselin 30 v sitten jo. 100 v yritettiin pitää kasvit ja sammaleet pois katoilta, ettei ne vuoda. Nyt niitä istutetaan katoille. Suomessa ei ole puutetta vihreästä, paitsi vihreässä Helsinki-Cityssä, mikä on ihan itse valittu. Suomessa ei ole vesipulaakaan, muilla saattaa olla, ellei ne toimi fiksusti.

Slushissa on nykyajan ilmiö: Ilmeisesti paikalla oli vapaaehtoiset ( en kysynyt) roskis-operaattorit lajittelemassa joka roskiksella. Käyttöliittymästä ei voinut päätellä, että pahvilautanen ei ollut kartonki vaan biojäte, mihin tarvittiin ihminen opastamaan mihin roska työnnetään. Asiaa kannattaa toteuttaa vapaaehtoistyövoimalla, koska orjia ei ole, ellei niitä määrätä säädöksissä. Kuluttajat velvoitetaan  tai tulee sakot. Tai sitten asiaa tuetaan. Näin on Tarinaamme kirjoitettu, eli  Narratiiviin. Narratiivi voi olla epälooginen strategia. Narratiivi eroaa Narnian tarinoista, jotka tehtiin ennen. Tämä kier(t)otalous on valittu Suomen uudeksi nousevaksi Teollisuusklusteriksi. Mikä muuttaa Suomen elintason ennen näkemättömälle tasolle. Luultavasti moni ei vaan haluaisi takaisin 1940-luvulle. Ennen sanottiin, ettei käytetyn tavaran kaupalla rikastu. Kierrätys on tietysti järkevää, kunhan se järkevöidään.

Ensi vuodelle ehdotan, että Pasilan asemalta järjestetään Joulupukki ajamaan pyöräreella turisteja ja osallistujia messualueelle. Samalla voisi myydä kuvia ja kokemuksia. Vekotin voisi toimia sähköllä tai olla ihan poljettava riksa. Thaimaasta Suomi saisi riksateknologiaa. Jälkimmäinen ei maksa mitään kun vapaaehtoiset tai tietovieroksuvat diplomi-insinöörit voidaan velvottaa ajamaan riksaa 9 eur/pv. Eivätpähän pääse suunnittelemaan mitään uusia vientituotteita sotkemaan kierrätys- ja esitystaloutta. Tarinaan kuuluu, että on pääasia, ettei naapuri rikastu, vaikka itseen sattuisi. Aina voi puuhastela toisten ihmisten rahoilla ja oikeuksilla. Kun vaan järjestökikkallaan, vaikka ministeriön ja jonkin ison projektin kautta. Akavankin mukaan on rääkyvä puute koulutetun työvoiman työpaikoista. Kun työvoimapoliittisesti velvoitetaan hakijat roskiksille opastamaan niin työvoimapula on tosiasia, jos velkarahaa saa entiseen tahtiin. Osa voidaan tukirahalla työllistää pelimoottoreiden tuotekehtityksessä, kunnes tuote kuopataan. Ja kaikki poliitikkojen puheet olisi totta siitä.

Niin- piti tehdä positiivinen kirjoitus. Hyvää itsepäisyyspäivää. Onneksi 1940-luvulla toiset piti edes kiinni meidän oikeuksista ja maasta. Muuten kirjoittaisin Venäjää jossain päin Uralia. Nyt näyttää kieli vaihtuvan kohta  alkeisenglantiin ja ranskaan kehitysmaatasolla.  Ehkä se oli tässä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *