Update : Tämä kaikki osoittautui oikeaksi. Tämä oli Suomen historian omituisimpia juonitteluja, näytelmä ja ryhmän loikkaus. Arvokeskustelu oli ihan sivuseikka. http://kanerva.eu/fi/?p=1773
Saapas näkee mahtuuko Suomen politiikkaan ja hallitukseen uusi antipopulistinen puolueen puheenjohtaja, joka vieläpä kantaa oikeistolaisiakin ajatuselementtejä. Hänen haitakseen lasketaan itsenäistä ajattelua, median ja eliitin mielipiteiden sivuuttamista ja käytännön asioiden ja faktojen huomioonottamista, eli pragmaattisuutta. Suomen politiikassa on totuttu mielikuvamainontaan ja asioiden junailuun taustalla.
Uutena ilmiönä on Jussi-fobia. Yhtä ihmistä pelätään yli puoluerajojen ja median keskuudessa. Hän on osoittanut muita vastaan tottelemattomuutta. Edes median muoti ja mielipiteet ei saa kuriin itseajattelua.
Tässä on saanut seurata huvittuneena ääriulostuloja kun toimittajat ovat kirjoittaneet myyviä juttuja ja vouhotuksia saadakseen palkkaa ja parantaakseen maailmaa mieleisekseen. Myös poliittiset opportunistit ovat huomanneet, että hallituskriisissä on avaimet saada enemmän valtaa ja rahaa. Juonitteleva mieli järkyttyy kovin helposti ja kertoo sen muillekin. Opposition valta on melko rajallinen ja pieni vallankumous sopisi kuvioon. Tarkempi tarkastelu kertoo asiattomuuksista ja perustelemattomuuksista ja subjektiivisista arvioista. Tämä asiattomuus ylittää sen mitä ollaan vastustamassa.
Jostain syystä poliittista ihmisryhmää kohtaan kiihottamisesta ei ole tehty ennakkotapausta. Suomen ennakkotapauksena oli 1918 kansalaissota, mellakat ja mielenosoitukset. Kyse on lähinnä vallan- tai etujen tavoittelusta itselle muilta niissäkin tapauksissa, kuten diskriminaatiossa yleensäkin.
Jostain syystä nyt pidetään syntinä hallitussopimuksessa pysymistä ja faktojen tarkastelua. PS haluaisi pitäytyä täysin hallitussopimuksessa. Kokoomus haluaisi livetä mm. sote-asiassa ja pitää rajat ilman kontrollia Saksan tyyliin ja Keskusta haluaa vesittää limuviinat ja tehdäkristillistä raittiustyötä samalla ja ajaa aktiivista maahanmuuttoa. Uskonnollinen sopiminen rakoilee. Näitä pidetään nyt näiden puolueiden ja opposition mielestään riittävänä asiana kaatamaan hallitus. Melko kapeilla olkapäillä asiat seisoo vankasti Suomen johdossa.
Tässäkin asiassa syntiset poliitikot ovat heittäneet ensimmäiset kivet. Ehkä ei kannattaisi.
Halla-Aho kelpaa Euroopan parlamenttiin, mutta ei muka Suomen hallitukseen. Outo ristiriita.
Mielivaltaisilla käsitteillä ja verbaaliakrobatialla, populismilla pahimmillaan sumutetaan. Taaas on monet uudelleen kirjoittamassa itselleen sopiviksi mitä tarkoittaa länsimaiset arvot, isänmaallisuus, suomalaisuus, vihapuheet jne. EU-johto julistaa , että EUn ajaminen on länsimäinen arvo. Toiset sanoo, että kansallisvaltioiden itsemäärääminen on länsimainen arvo. Kolmansien mielestä väittely ja kritiikki ovat länsimaiden menestyksen salaisuus, eikä siihen kuulu sensuuri tai uskomusten suoja. Luupäisyys ja määrätietoisuus kun ovat sama asia, mutta tulokulma eri.
Minusta länsimaisia arvoja pitkässä juoksussa ovat vallanhimo, oman edun tavoittelu, jounittelu, himo, kilpailu, rakkaus, uskomukset, itsensä kirkastaminen, itsemäärääminen, valtioiden suvereeniteetin kunnioitus, väittelyt ja tieteellinen ajattelu. Niistä on Eurooppa tehty. Ja ne näkyy lehdissä ja uutisissa. Suomalaiset ovat amatöörejä EUn ja lähi-idän hovien kasvattien joukossa ja uskovat lupauksiin ja kuumaan ilmaan yleisesti. Ja niitä peitellään humanistisin ja populistisin verbaaliakrobatioin, sanahelinällä. Ajatelkaapa vaikka pieniä viattomia lapsia ja varpaita ja vähempiosaisia ja oikeudenmukaisuutta, joilla on oikeus kirmata puutarhassa kukkien keralla. Ja ilkeää kieltäjää, puutarhuria. Tai pyrkimystä rehellisyyteen, tasa-arvoisuuteen, tasapuolisuuteen, vähempiosaisten omien hoitamiseen, miten se esiintyy ja miten sitä käytetään omien etujen ajamiseen.