Kolmikanta-neuvotteluista puuttuu kolme tärkeää osapuolta. Liittoihin kuulumattomat, joita on paljon. Monilla aloilla enemistö, eikä monet nuoret kuulu järjestöihin. Ja työttömät ja töitä hakevat. Ja pienyrittäjät, eli 90 % yrityksistä.
Ammattiyhdistykset ovat vapaaehtoisia, eikä ne edusta niihin kuulumattomia. Moni kuulumaton kuuluu muuhun työttömyyskassaan, mikä oli ennen ay-liikkeen monopoli ja vetoapu.
Yksi oikeudellinen ongelma on, ettei länsimaisessa järjestelmässä voi kaksi muuta sopia kolmannen osapuolen puolesta. Eli sopimusten yleiskattavuus. Oikeustieteen professorit ovat tulkinnet sen olevan perustuslain vastaista.
Toinen ja kolmas oikeudellinen ongelma asiassa on, että järjestely on kartelli tai monopoli ja tekijänä syndikaatti.
Työmarkkina tarkoittaa markkinaa, jossa on työn myyjä , työn tekijä ja toisaalta ostaja, usein firma. Vapaa markkinahinta on se, minkä he sopivat keskenään. Kartelli on se, että joku pakottaa tai osapuolet sopivat hinnan tiettyyn tasoon.
Monopoli olisi se, että olisi vain yksi ostaja tai yksi myyjä, kuten kolmikantaneuvotteluissa. Liittoutumattomat eivät ole antaneet valtakirjaansa ay-yhdistykselle neuvotella puolestaan.
Nykyinen kolmikantaratkaisu muistuttaa jonkin hurmosliikkeen tai syndikaatin toimintatapaa ratkaista ongelmia tai 1970-luvun Suomea NL:n ja hävityn MS II:n varjossa kun tehtiin talkoilla.
Sopimukset pitävät asianomaisista töitä hakevat työttöminä. Ei voi sopia palkkausta ja tapaa , jolla voisi tulla töihin. Nyt saa ajastaan 500 eur/kk työttömyyskorvasuta, koska ei voi maksaa 2400 eur/kk palkkaa jos yleissitovuus sanoo 3600. Käytännössä maksetaan harjoittelusta 9 eur/pv, mikä on vakava virhe systeemissä. Tai tuottavampien palkitseminen on vaikeaa. Ehkä suurin syy työttömyydelle.
Liitot ajavat yleensä töissä olevien , enemmistön asiaa. Se polkee sitten nuoria ja työttömiä, joita on vähemmistö. Neuvotteluiden suuryritykset lähinnä kilpailevat pk-yritysten kanssa.
1980-luvulla oli vielä yrityksiä, jotka maksoivat käytännössä parempaa palkkaa kuin sopimukset, jopa 3-kertaisia, mutta palkat oli sidottu tuotokseen ja urakoihin ja pohjaan. Usein myyjillä on proviisiopalkkansa vastaavasti.
Ammattiyhdistyliikkeille on muodostunut oma verkostonsa ja jalanjälkensä aikojen kuluessa. Ne on erikkoiskäsitelty laissa eri tavalla, niillä on käytännössä omat lähinnä SDP:n kansanedustajat, joiden vaalityöt on maksettu ja ne on takana myös kiinteistösijoitustoiminnassa.
VVO vuokraa koteja. VVO tekee 370 milj liikevaiholla 240 milj voittoa, joka päätyy sitten ammattiyhdistyksille verovapaasti. Toiminta on lobattu verovapaaksi. Samoin palkkatulost maksettava jäsenmaksu on vähennyskelpoinen. Niistä tulee 200 miljoonaa veroetua. VVO saa tontteja ja rahaa anne markkinahintaan, joka on valtion ja yhteiskunnan tukea.